Lyhyt historiikki Kotikouluverkoston toiminnasta

Elokuussa 2005 eräs kotikouluperhe kutsui tuntemiaan kotikouluperheitä tai kotikoulusta kiinnostuneita koolle heidän kotiinsa. Mukana oli osallistujia kuudesta perheestä. Vietimme arki-illan keskustellen, kalasoppaa syöden ja toistemme puolesta rukoillen. Tapaaminen oli rohkaiseva. Meidän esikoinen oli siinä vaiheessa aloittamassa kotiesikoulua, joten olimme perheenä juuri aloittamassa kotikoulutietä. Sovimme, että seuraavan kerran tapaisimme meidän kutsumana Kouvolassa. Kerroin jo siellä, että meillä on näkynä kotikouluperheiden yhteyden lisääminen ja verkostoituminen. Huhtikuussa 2006 laitoimme kutsukirjeen tuntemilleni kotikouluperheille. Tässä ote kirjeestä:

”Näemme, että uskovat kotikouluperheet todella tarvitsevat yhteyttä toisiinsa, sekä vanhemmat että lapset. Lapselle kokemus siitä, että ei ole ”ainoa”, on tärkeä. Niinpä, samalla kun sitouduimme vanhempina kotikoulun toteuttamiseen perheessämme, sitouduimme myös siihen, että haluamme olla edistämässä suomalaisten uskovien kotikouluperheiden verkottumista, rohkaisemista ja kouluttamista. Tässä meitä auttaa myös koulutuksemme: Petteri on matemaattisten aineiden opettaja ja Heidi on luokanopettaja – vaikka ei ole tehnyt sitä työtä kuin kaksi vuotta.

Viime elokuussa tapasimme kuuden kotikouluperheen voimin. Sovimme, että seuraavan kerran kokoonnumme Kouvolassa. Olemme nyt (siis me avioparina) päättäneet, että järjestämme tapaamisen astetta julkisemmin, toivomuksena saada kokoon isompi joukko kotikouluperheitä. Ehkä tästä voisi kehittyä vuosittainen tapaaminen. Viralliseksi järjestäjätahoksi on lupautunut Kristillisen Kasvatuksen Keskus (KKK), joka on kristillisten koulujen ja päiväkotien kattojärjestö. Näin saamme mm. rahaliikenteen hoidettua asianmukaisesti.”

Kotikouluseminaari oli toukokuussa lauantaipäivänä Kouvolan Vapaaseurakunnan tiloissa, ja mukana oli osallistujia kuudesta perheestä, joista kaksi oli uutta perhettä. Tässä otteita seminaarin yhteenvetokirjeestä:

Itselleni jäi hyvä mieli ja monta konkreettista asiaa mieleen takataskuun:

Kuinka päästötodistuksen saaminen tapahtuu: taito- ja taideaineissa suorittamalla näyttökoe (2-3 h) 7. vuosiluokan lopussa. Kokeen perusteella annetaan numero. Tietoaineet taas tentitään 9. luokalla (max 1/viikko). Se voi tapahtua esim. aikuislukiossa, joissa on kokemusta tällaisten tenttien järjestämisestä. Englanninkielellä on paljon hyvää kristillistä opetusmateriaalia eri aineissa, jota voi käyttää myös englanninopiskeluun. Eräs kiinnostava huomio oli tämä: Yhdysvalloissa kristillisyys vedettiin pois kouluista 1960-luvulla, ja kotikouluopetus alkoi silloin. Nyt oppilaista 2 % on kotikouluissa. Suomessa olemme juuri näkemässä samaa vaihetta kuin Yhdysvalloissa 1960-luvulla. Jos täällä olisi parinkymmenen vuoden päästä 2 % oppilaista kotiopetuksessa, se tarkoittaisi noin 10 000 oppilasta. Puhuimme omien nettisivujen perustamisesta, ja kaksi isää lupasi viedä hanketta eteenpäin. Tarkoitus on, että sivuilta voisi saada perustietoa kotiopetuksesta, sen laillisuudesta ja sen eduista. Sinne voitaisiin koota tietopankkia materiaaleista oppiainekohtaisesti (esim. suosituslistoja, mitkä materiaalit ovat hyviä, mitkä huonoja). Eikä tarkoitus ole rajoittua vain koulun oppikirjoihin, vaan muuhunkin opetusmateriaaliin, jota maailma on pullollaan. Sitten sivuilla voisi olla keskustelupalsta, jossa voisi käydä keskustelua esim. nimimerkeillä – palsta voisi olla myös salasanan takana, jos nähdään hyväksi, että keskustelu ei ole julkista. Lisäksi sivuilla voisi olla tapahtumalista. Itse lupasin pitää tietokantaa kotikouluperheistä. Jos haluat siihen, lähetä sähköpostilla yhteystietosi (paikkakunta, puhelinnumero, kokemus kotikoulusta vuosina, lasten syntymävuodet). Toistaiseksi tarkoitus on, että emme perusta omaa yhdistystä, vaan esim. seminaarit ovat Kristillisen Kasvatuksen Keskuksen (www.kasvatus.net) kanssa yhteistyössä järjestettyjä. Peruskoulun jälkeen hyvä vaihtoehto on myös aikuislukio (ns. iltalukio). Siellä opiskelu on vapaampaa ja siihen on yhdistettävissä kotikoulutyyppistä opiskelua. Yksi hyvä huomio oli tämä: olisiko syytä löytää jokin toinen termi kuin ”kotikoulu” kuvaamaan sitä mistä on kysymys. Tarkoitushan ei ole, että matkimme sitä, mitä luokkahuoneissa tehdään, vaan tarkoitus on toteuttaa kokonaisvaltaista opetusta. Kuten eräs vanhempi sanoi: ”Tämä kuuluu siihen, kuinka meidän perhe elää” – kotiopetus on vain osa sitä.

Nettisivut tehtiin valmiiksi kesän 2006 aikana.  KKK otti meidät huomaansa siten, että meidät mainitaan heidän sivuillaan yhteistyöjärjestönä ja sieltä on linkki www.kotikoulu.net -sivuille. Myöskin ABC+-lehdessä Kotikouluverkosto mainitaan KKK:n jäsenkoulujen ja päiväkotien yhteydessä.

Toukokuussa 2007 meillä oli tapaaminen erään toisen perheen kotona maalla. Osa perheistä majoittui läheisessä lomakeskuksessa. Mukana oli yhdeksän perhettä. Tässä tunnelmia tapaamisen jälkeen:

Olen nyt jälkeenpäin keskustellut muutamien mukana olleiden kanssa viikonlopusta ja kuullut tällaisia kommentteja:

”Ihme, että näin suuri lapsijoukko oli niin rauhallisesti ja hyvässä hengessä koko viikonlopun.” ”Oli hienoa jutella isompien kotikoululaisten kanssa ja kokea yhteyttä heidän kanssaan. Toivon, että omat lapseni ovat teineinä tuollaisia.” ”Vertaistuen tarve on valtava.” ”Viikonloppu vahvisti päätökseni jatkaa kotikoulua.” ”Koko seutu maisemineen ja vanhoine rakennuksineen oli ihanan levollinen paikka. Itse ihastuin ihan todella! Koko ympäristö yksinkertaisesti oli upea kaikessa yksinkertaisuudessaan.”

Seuraavan kerran kokoonnuimme syyskuussa 2007 Porvoossa, Soltorpissa. Se on ruotsinkielisen lähetysyhdistyksen Mission Förbundetin pieni leirikeskus. Siellä on mahdollista järjestää kohtuullisen edullisia leirejä, sillä ruoka voidaan hoitaa talkooperiaatteella. Mukana oli seitsemän perhettä. Tässä tunnelmia leirin jälkeen:

”Meitä oli siellä yhteensä 44, seitsemästä perheestä. Viikonloppu oli nyt ensimmäistä kertaa Porvoon Soltorpissa, ja se tuntui olevan oikein sopiva paikka tuon kokoiselle ryhmälle, ja vähän isommallekin. Leiri onnistui kaikin puolin kivasti. Lapsille oli paljon ja monipuolista ohjelmaa ja he viihtyivät hyvin. Nyt oli jo aikaisempaa tutustumista pohjalla, joten sekin varmasti auttoi asiaa. Vanhemmilla oli aikaa jutteluun ja tutustumiseen.”

Kesällä 2008 järjestimme leirin Porvoon Soltorpissa. Tässä leirin loppuraportti kokonaisuudessaan:

Oli todella mukava tavata. Meitä oli enimmillään 51, joten melkoinen joukko. Säätkin suosivat, oli aurinkoista ja lämmintä. Vain lauantaiaamupäivällä oli sateista. Erityistä oli, että leiristä tuli selkeästi kaksikielinen (suomi-englanti). Mukana oli useampia aikuisia ja lapsia, joille suomi ei ole ykköskieli. Onneksi simultaanitulkkaus järjestyi, ja lastenohjelmastakin saatiin kaksikielinen!

Aila ja Kari Keipin mukanaolo oli todella ihana juttu! He ovat kotikouluttaneet viisi poikaansa asuessaan Yhdysvalloissa. Heillä oli todella annettavaa, kuten myös heidän pojillaan Sakarilla ja Paulilla, jotka olivat mukana lauantai-iltapäivällä. Aila ja Kari kertoivat suunnittelevansa kirjan kirjoittamista näistä asioista suomeksi, ja muistetaan rukouksin tätä hanketta!!!

Lastenleiristä: Mahtava juttu oli mm. lasten sunnuntaina esittämä näytelmä. Siinä oli intiaaniheimon jäseniä ja heidän päällikkö, lähetystyöntekijät Billy Graham ja sisar Meggie, ja Lucky Luke ja hänen hevosensa. Lähetystyöntekijät olivat kovasti pelokkaita, mutta sitten he antoivat Raamatun intiaaneille tutkittavaksi ja sehän toimi. He tulivat uskoon. Jännitystä toi pelottava Lucky Luke hassun hevosensa kanssa, ja se, että sisar Meggietä intiaanien elämäntapa veti kovasti puoleensa. AIVAN HUIPPU näytelmä, ja niin eloisasti näytelty. Sitä oli kyllä ilo katsoa - lapset uskalsivat ilmaista itseään!

Kiitos lastenohjelman järjestäjille, aikuistuneet kotikoululaiset Markus, Maria & Pauli!

Musiikista: Minua ilahdutti, että meillä oli ensimmäistä kertaa "bändi" pystyssä: sähköpiano, kitara, viulu ja afrikkalainen rumpu. Englanninkielisin lauluin en osannut varautua, mutta seuraavalla kerralla sitten.

Keittiö: Keittiössä Sannamarien panos oli mahtava, saimme keskittyä itse leiriin. Toki keittiövuorojakin oli, mutta ei kenellekään liiaksi rasitukseksi. Erityiskiitos myös Anna (14), joka otti paljon keittiövuoroja.

Lastenhoito: Pienten lasten hoidossa palveli Helena. Tällä kertaa pieniä oli aika paljon, ja jatkossa pienten hoitoon tarvitsee varmasti panostaa enemmän. Onneksi oli sentään Helena!

Kotikouluverkoston kehittämispalaveri: Kehittämispalaveri oli avoin kaikille halukkaille, ja meitä oli mukana yhdeksän aikuista. Keskustelimme vapaamuotoisesti ja esille tuli mm. seuraavia asioita:

- Keskustelimme Länsi-Uudellamaalla vaikuttavasta ”Konsernista”, joka on seurakunta-tyyppisesti toimiva noin 200 hengen ryhmä. Ryhmässä kotikoulun pitäminen on pakollista. Koska ryhmän toimintaan kuuluu monenlaisia erikoisia opetuksia ja toimintatapoja, joita emme pidä terveinä, vaan jopa vaarallisina, emme halua Konsernin ihmisiä mukaan tämän kotikouluverkoston toimintaan tuomaan omaa vaikutustaan. Olimme tästä yksimielisiä. Joku toivoi, että olisi saanut tietoa ko. ryhmästä jo aikaisemmin. Keskustelimme myös siitä, että on kuitenkin hyvä pitää yhteyttä Konsernissa oleviin, sillä silloin sieltä on helpompi lähteä pois. Sieltä onkin lähtenyt huomattava määrä ihmisiä muutaman viime vuoden aikana. Kukaan poislähteneistä ei kuitenkaan ole jaksanut pitää enää kotikoulua, sen verran rikki ihmiset ovat siinä vaiheessa olleet, kun ovat lähteneet. Muistetaan konsernilaisia rukouksin!

- Mietintää aiheutti, että miten jatkossa voidaan etukäteen tietää mukaan tulevien perheiden hengellinen tausta. Ehdotettiin ilmoittautumislomaketta, jossa kysytään muiden tietojen lisäksi myös hengellistä taustaa.

- Rukoustoiminnan virittäminen sai kannatusta: me kotikouluperheet tarvitsemme rukousta.

- Jaana, jolla on vankkaa yhdistyskokemusta, piti hyvänä ideana, että jossakin vaiheessa perustettava kotikouluyhdistys olisi rakenteeltaan kevyt meidän esityksen mukaisesti.

- Leirien hengellisyyttä pidettiin hyvänä ja tärkeänä.

- Ylistystä leireillä ja tapaamisissa pidettiin hyvänä, mutta virretkin mahtuvat hyvin mukaan. Kaksi perhettä toi esiin tämän ajatuksen eikä kukaan vastustanut.

Tapaamisten lisäksi pienimuotoinen toiminta on sisältänyt:

* Sähköpostilista kotikouluperheistä tai siitä kiinnostuneista. Listalla olevat saavat kotikouluaiheista postia epäsäännöllisen säännöllisesti, keskimäärin ehkä kerran kuussa. Tällä hetkellä (kevät 2009) listalla on 38 perhettä:

* Kotikouluttavat nyt, asuvat Suomessa: 10

* Kotikouluttavat nyt, asuvat ulkomailla: 6

* ”Täysin palvelleet”, eli ovat kotikouluttaneet, ja nyt lapset ovat jo isoja: 3

* Lapset vielä alle kouluikäisiä, harkitsevat kotikoulun aloittamista: 4

* Eivät tällä hetkellä kotikouluta, mutta ovat sitä tehneet ja saattavat siihen palata (tai sitten ei): 11

* Ei tietoa tilanteesta: 2

* Aikuistuneita kotikoululaisia: 2

* Puhelin ja sähköpostineuvonta. Yhteydenottoja tulee nettisivujen kautta noin 1-2 kuussa. Jotkut harkitsevat kotikoulua, toisilla se jo on ja kaipaavat ohjeita esim. viranomaisten kanssa toimimiseen. Joillekin kristillisten koulujen edustajille on ollut epäselvää, voivatko kotioppilaat olla heillä kirjoilla ja saada valtionosuutta, ja olen antanut heille tietoa liittyen lainsäädäntöön ja opetushallituksen perusteluihin tässä asiassa.

* Nettisivuilla on vuosittain noin 2000 käyntiä.

* Nettirukouskokoukset. Syksyllä 2007 ja talvella 2008 pidimme muutaman äidin kanssa Skypen avulla rukoustapaamisia viikoittain. Siinä samalla vaihdoimme tuoreimmat kuulumiset. Tämä toimi kivasti yhteyden välineenä, kun asumme eri paikkakunnilla.

* Yhteydenpito viranomaisiin. Eräs isä ja eräs äiti ovat olleet yhteydessä opetushallituksen viranomaisiin ja tehneet kotikouluasioita tunnetuksi kotikouluperheiden näkökulmasta.

Kesällä 2009 on taas luvassa leiritoimintaa. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä! Kotikouluverkoston toimintaa on tarkoitus organisoida uudelleen, yhdistysmuotoiseksi. Toistaiseksihan olemme toimineet Kristillisen Kasvatuksen Keskuksen alajaostona.