Case Espoo – kuinka kotiopetuksen valvonta on järjestetty Espoossa

Koulutuslautakunnan näkökulma:

Espoossa on useita kotikouluperheitä. Seitsemän perheen vanhemmat kokivat kunnan aiemmin suorittaman valvonnan epätarkoituksenmukaisena ja raskaana (esim. ryhmätentit kahdesti vuodessa oppiaineittain). He ehdottivat valvonnan muutosta ja koulutuslautakunta hyväksyi sen, tarkistettuaan ensin opetusministeriöstä, että valvonta voidaan toteuttaa vanhempien toivomalla tavalla. Suomenkielinen opetuslautakunta päätti 19.11.2003 yksimielisesti seuraavaa (asianro 6976/402/2003):

”Kotiopetuksessa olevien oppilaiden edistymisen valvonnasta huolehtii Keski-Espoon koulu. Valvova opettaja tapaa oppilaan, huoltajat ja oppilasta opettavan opettajan kerran lukukaudessa, jolloin käydään läpi oppilaan opintosuunnitelma, opintopäiväkirja, portfolio ym. materiaalia, jonka perusteella oppilaan edistymistä on mahdollista valvoa. Opintosuunnitelma laaditaan opetussuunnitelman perusteiden ja kunnan opetussuunnitelmaan liittyvien ainekohtaisten tavoitteiden ja sisältöjen pohjalta. Oppilas voi edetä opinnoissaan vapaasti oman opintosuunnitelmansa mukaan, halutessaan myös vuosiluokkiin sitoutumattomasti.

Valvova opettaja ei järjestä oppilaille tenttejä, ei arvioi oppilaan suorituksia, eikä anna todistuksia esim. luokalta siirtämisestä.

Virallisen päättötodistuksen saamiseksi oppilaan on osoitettava hallitsevansa perusopetuksen oppimäärä. Perusopetuslain 38. pykälän mukaan perusopetuksen oppimäärä tai sen osa voidaan suorittaa erityisessä tutkinnossa. Asetuksen 23 pykälässä todetaan, että erityisen tutkinnon voi järjestää se, jolla on lupa järjestää perusopetusta. Perusopetuksen koko oppimäärän suorittamiseksi tulee oppivelvollisen osallistua tutkintoon kaikissa perusopetuslain 11. pykälän 1. momentissa mainituissa aineissa, eli myös taito- ja taideaineissa. Tapiolan aikuislukio ottaa vastaan perusopetuksen oppimäärää erityisessä tutkinnossa suorittavia oppilaita.”

Kotikouluperheen näkökulma:

Tapaamme valvovan opettajan lukuvuoden lopussa. Kokoamme tapaamista varten kullekin koululaisellemme oppimiskansiota, johon oppimista dokumentoidaan. Sen alkuun olemme laittaneet 1-2 sivun yhteenvedon kuluneesta vuosiluokasta. Tämän valvova opettaja on allekirjoittanut. Olemme kokeneet tämän tavan oikein hyvänä, sillä nyt valvonta ei pikkutarkkaa arvioimista. Arvioinnin suorittamme itse lapsen kanssa.

Perheemme lapset saavat päättötodistuksensa seuraavasti: Taito- ja taideaineissa näyttökoe suoritetaan 7. vuosiluokan lopussa, sillä silloin ne aineet loppuvat pakollisina (lukuun ottamatta liikuntaa). Näyttökoe kestää 2-3 tuntia, ja esimerkiksi kotitaloudessa se piti sisällään mm. hiivataikinan teon. Musiikkiin taas on kuulunut mm. laulunäyte ja halutessa soittonäyte, ja esimerkiksi essee Sibeliuksesta. Kokeen perusteella annetaan numero, ja mielestämme numerot ovat osuneet hyvin kohdalleen. Tietoaineet taas tentitään 9. luokalla, korkeintaan yksi viikossa. Lapsemme ovat menestyneet hyvin tenteissä.

Tutkivan opettajan näkökulma:

Mielestäni olisi tärkeää, että:

* Vanhempi ymmärtää, että hänellä on vastuu lapsen oppimisesta ja sen dokumentoinnista

* Arviointia oppimisesta tehdään myös kirjallisesti, vaikka vanhemmilla on hyvä mutu-tuntuma. Arviointi kirjoitetaan tutkivaa opettajaa varten riittävän yksityiskohtaisesti. Arviointiin kirjataan sekä hyvin onnistuneita asioita että myös niitä, jotka eivät suju niin hyvin. Usein on lueteltu vain onnistumisia, ja haasteet unohtuvat. * Vanhempi itse pitää jollakin tavalla kirjaa niistä oppisisällöistä, joita opetussuunnitelman mukaan tulee käydä läpi. * Joskus lapsi etenee nopeasti jossain yksittäisessä aineessa, usein se on matematiikka. Silloin pitää huolehtia, etteivät muut aineet kärsi. Usein äidinkielen käsittely jää liian vähälle, koska sitä ei voi edetä pelkästään kirjan mukaan. Se vaatii opettajalta vähän pähkäilyä ja suunnittelua. * Joillakin perheillä tuntuu olevan itse tarkoituksena edetä nopeassa tahdissa. Kotiopetuksessa varmasti voidaankin edetä jonkin verran nopeammin kuin koulussa, varsinkin alkuvaiheessa. Mielestäni olisi kuitenkin tärkeää, että mieluummin syvennettäisiin luokkatasojen sisältöjä, kuin laukattaisiin hurjaa vauhtia eteenpäin. Aihepiirit opetussuunnitelmassa on tarkasti mietitty ikätasoa vastaaviksi. * Jotkut perheet painottavat lapsen kiinnostuksen kohteita opetuksessa hyvin voimakkaasti. Perusopetusta ei kuitenkaan saa unohtaa tämän kustannuksella. Kouluikäisen ei vielä tarvitse erikoistua yhdelle valitulle alueelle, vaan opetuksen tulisi olla laajapohjaista ja yleissivistävää. Jos jokin alue kiinnostaa erityisesti, voi sitä toki kehittää ja harrastaa varsinaisen kouluopetuksen lisäksi, niin kuin koulua käyvätkin tekevät. * Tutkivan opettajan kannalta työ tulee mielekkääksi, jos vanhemmat ovat halukkaita avoimeen keskusteluun. Tutkiva opettaja ei ole kaikkitietävä, vaikka onkin oman alansa asiantuntija. Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten, ja tältä pohjalta keskustelu opetuksen sisällöistä ja opetustavoista voi olla molemmille osapuolille antoisaa. Tutkivalle opettajalle ei tarvitse tulla esittämään omaa pätevyyttään, meille riittää kun oppivelvollisuus etenee ja opiskelussa näkyy vanhemman vastuullinen ote tässä asiassa. * Avainsanoja ovat avoimuus, vuorovaikutus ja lapsen oikeus hyvään oppimiseen.