Vakavasti puhuen: Vanhempien vastuu kristillisestä kasvatuksesta

Usein huolehdimme tarkkaan, että lapsemme ravitsemus on oikea ja fyysinen turvallisuus taattu. Mielestämme meidän tulisi vielä suuremmalla antaumuksella huolehtia heidän sielunravinnostaan ja iankaikkisesta turvallisuudestaan. Jeesus on elämän leipä iankaikkiseksi elämäksi myös lapsillemme. Kuinka sen sitten jaamme heidän kanssaan?

Ensinnäkin, meidän tulee omalla elämällämme näyttää heille esimerkkiä siitä, että Jeesuksen seuraaminen on meille tärkeää ja rakasta. Toiseksi, voimme juurruttaa heihin Raamatun tuntemusta. Kolmanneksi, voimme pitää huolta lapsen elämänpiiristä niin, että hän saa rauhassa juurtua Jeesuksen tuntemiseen uskovien ihmisten ja Jumalan valtakunnan kulttuurin kautta.

Ympäröivä kulttuuri sanelee pitkälti ihmisen elämänvalinnat. Jos me uskovat annamme sen kulttuurin, jonka keskellä me elämme ”muukalaisina”, sanella lastemme ajatusmaailman ja elinympäristön, ei pidä ihmetellä, jos heistä tulee sen kulttuurin tuotteita.

Jeesus sanoo: ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta joka johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt. 18:5-6). Jeesus toivottaa näille ihmisille sen aikaista kuolemanrangaistusta, ja tällaisia tuomion sanoja hän ei sanonut kenellekään muulle! Lankeamisella hän tuskin tarkoitti jotakin vähäistä kompastumista, vaan nimenomaan uskosta luopumista. Ehkä meidän tulisi ottaa vakavasti myös tämä Jeesuksen sana ja varoa, ettei omat lapsemme ole tällaisten vaikutteiden alaisena.

Valintoja emme voi lastemme puolesta tehdä, mutta ainakin voimme tehdä heille helpommaksi – tai ehkä jopa itsestään selväksi – Jeesus-tien valinnan.